Elämä on

 Niin se juhannus meni vähän vähemmän levollisissa tunnelmissa. Ensiksi käytiin jahtaamassa pikkuserkulta karkuun päässyttä ravurinpoikasta. No onni onnettomuudessa pikkuravuri on kotona ja naarmuitta vammat on jahtaajien sieluissa  Kotona juhannus meni niin kuin meni. Myrsky iski ja kaatoi puita jotta ei liian rennolta rupeaisi tuntumaan. Hevonen ei viitsinyt hiitillä pahemmin itseään rasittaa, grillistä loppui kaasu, kokiksen kaveriksi ei oltu muistettu jäitä tulemaan jne. Joku voisi tässä kohtaa todeta että kun mikään arkinen pikku aisa ei saa pipoa kiristymään vaarallisesti niin sitten on saavuttanut elämisen keveyden. Itse asiassa en allekirjoita tuota väitettä. Kiire olisi ollut tehdä yhtä sun toista ja pipakin uhkasi kiristyä viimeistään siinä kohtaa kun hevoshierojan kotteroa työnnettiin pihasta pois mutta kun kortti talo on päättänyt sortua, se sortuu. Aloitetaan kokoaminen uudestaan. Juuri nyt en jaksa edes valittaa.  Taidan alkaa kasaamaan tätä korttitaloani lähtemällä ravur

 Niin siinä sitten kävi että kauan odottamamme oman hevosemme ensimmäinen lähtö tuli ja meni. Odotimme lähdöltä paljon vaikka lähtöpaikka oli huono mutta jämärahoille hevosen olisi mielestämme pitänyt tulla. Kotona se oli tehnyt ihan mielettömiä suorituksia hiitti reissuilla viime aikoina ja niihin pohjasimme odotukset eli emme ehkä eläneet ihan päät pilvissä. Kymmenes sija tuli startista ja onhan se aivan valtavan kokoinen pettymys mutta aina ei vi saada edes niitä jämärahoja.  Vaikka pettymys sijoitukseen on aivan norsun kokoinen, on siinä paljon hyvää. Hevonen roikkui urheasti porukassa mukana vaikka hapot selvästi alkoi painaa puolessa välissä, se ei laukannut edes väsymystään, käyttäytyi hyvin radalla ja sillä näyttää olevan kaikki hyvin nyt muutama päivä startin jälkeenkin.  Hevonen hierotaan ennen seuraavaa starttia ja muuten sillä treenaillaan kotona samaan malliin kuin ennenkin.  Ennen kuin seuraavaa starttia alan jännittämään ja odottamaan lähitulevaisuudessa koittavaksi niin

 Se on nyt loma ns lusittu. Se teki itse asiassa todella hyvää vaikka aktiviteetit oli hyvinkin arkisia.  Suosittelen ihan ehdottomasti Sokoshotels Tornia majoittumispaikaksi. Sen ylimmässä kerroksessa olevan Sky Barista aukeaa aivan uskomattoman upeat näköalat yli Tampereen.  Tampereella suosittelen syömään myös Minetti jäätelöä. Maut ovat aivan taivaallisia ja voittaa kaikenmaailman Pingviinin, Valion ja Ingmanin esanssi mössöt 1000000 - 0 Minetin hyväksi. Suklaa marsipaani oli aika erikoinen yhdistelmä etukäteen ajateltuna jäätelölle mutta se oli ihan oikeasti todella hyvää.  Epilän friseegolf puisto on yksi parhaita frisbee golf paikkoja suomessa. Sinne on hieman vaikeaa löytää jos ei tiedä tarkkaan minne on menossa. Alue on iso eikä heittopaikoille kerinnyt isommallakaan heittelijä määrällä kerinnyt muodostumaan jonoja. En myöskään havainnut että radalla olisi kukaan ollut kyttäämässä kiekkoja pöllittäväksi toisin kuin meillä päin on ihan normi.  Tampereen hohtogolf paikka on myös

Reissuun lähteminen on minun ja mieheni kohdalla aina operaatio. Pitää hankkia koiralle hoitopaikka vähintäänkin pariksi yöksi ja hevoselle hoitaja joka käy vähintää laitumella katsomassa hevosta parikertaa päivässä.  Koiralle järjestyi hoitopaikka mun vara "mummolasta". Kyseiset ihmiset ovat aina tunteneet mut ja ovat oikein energisiä eläkeläisiä jotka kaipaisivat koiraa elämään mutta joka ei ole menevän elämän tyylin takia mahdollinen. Sen takia koirani siellä "mummola" lomilla käykin. Eikä koira ainakaan osaa asiasta valittaa.  No sitten vielä hevosen hoitaja. Miehen veljen perheelle sitä ei vielä voi jättää kun kokemusta ei heillä ole tarpeeksi. Sisko ei halua tai omien sanojensa mukaan kerkeä tulemaan hevosta katsomaan. Netistä kun yrität löytää ihmisen hommaan, niin saat ihmisiä soittamaan itsellesi jotka haluavat ostaa hevosen, uhkailevat eläinsuojelu ilmoituksilla, kyselevät sukua ja ennätystä mutta vahdin hommat ei erityisemmin kiinnosta. Loma uhkasi peruun

 Kävimme Riihimäen ravien kauden avauksessa. Rajoitusten vuoksi tapahtumaan oli myynnissä vain illalliskortteja, jotka sisälsivät makkaran, letun ja limsan taikka alkoholijuoman. Kortit jaettiin kun mentiin porteista etukäteen ostetuilla lipuilla sisään. Auto ajatettiin katsomon päätyyn. Heti kun pääsin apukuskin paikalta pois, oli automme perään kolahtaa toinen auto. Sisäistin siinä samalla, miksi apukuskinpaikkaa kutsutaan pelkääjän paikaksi. Painuimme katsomo rakennukseen ja meidät ohjattiin paikkaan istumaan, jossa pyörimme kuin hyrrät nähdäksemme lähdöt kunnolla.  Ojensimme "tarjoilijalle" lettu, makkara ja juoma liput ja pyysimme kummallekin tuomaan colan tai siis pepsin kun se kerta vaihtoehto oli. Ei alkanut kuulua makkaraa, ei lettua eikä juomia. Mies pysäytti "tarjoilijan" ja kysyi että missähän mahtaa makkarat, letut ja juomat viipyä. Vastaus oli sori, ne unohtui. No eihän se mitään kyllähän unohduksia sattuu ja tarjoilija tytöt vaikuttivat kovin nuorilta

 Anoppini vietti syntymäpäiviään parisen viikkoa sitten ja lahjahan oli "hankittava". Kun ihmisellä on ikää yli 60, on selvää että hän on kerinnyt kertymään nurkkiin kaikkea mahdollista turhaa ja mielellään turhaa krääsää ei ostaisi enää kenenkään riesaksi eikä pelkät kukat ja kortti tutunut jotenkin sopivalta.  Kiertelin liikkeitä sillä ajatuksella että ostan johonkin liikkeeseen lahjakortin. Sopivaa liikettä ei tuntunut löytyvän. Päädyin Sokokselle sillä ajatuksella että joko ostan lahjakortin tai jonkin tuotteen. Mukaani päätyi Originsin seerumi. Seerumi osattautui saajalleen mieluisaksi lahjaksi.  Ostosreissun jälkeen tuli mieleen että pitäisikö tuosta lahjojen ostamiskierteestä pyrkiä pois? Jokainen ostakoot omat tavaransa ja lahjansa. Hetken olin sitä mieltä mutta mieleni muuttui lopulta siihen suuntaan että kyllä lahjoilla ja niiden antamisella on tässä maailmassa paikka kunhan se ei ole turhaa krääsää. Turhimpia lahjoja on ehdottomasti työnkautta saadut "lahjukse