Juhannus

 Niin se juhannus meni vähän vähemmän levollisissa tunnelmissa. Ensiksi käytiin jahtaamassa pikkuserkulta karkuun päässyttä ravurinpoikasta. No onni onnettomuudessa pikkuravuri on kotona ja naarmuitta vammat on jahtaajien sieluissa 

Kotona juhannus meni niin kuin meni. Myrsky iski ja kaatoi puita jotta ei liian rennolta rupeaisi tuntumaan. Hevonen ei viitsinyt hiitillä pahemmin itseään rasittaa, grillistä loppui kaasu, kokiksen kaveriksi ei oltu muistettu jäitä tulemaan jne. Joku voisi tässä kohtaa todeta että kun mikään arkinen pikku aisa ei saa pipoa kiristymään vaarallisesti niin sitten on saavuttanut elämisen keveyden. Itse asiassa en allekirjoita tuota väitettä. Kiire olisi ollut tehdä yhtä sun toista ja pipakin uhkasi kiristyä viimeistään siinä kohtaa kun hevoshierojan kotteroa työnnettiin pihasta pois mutta kun kortti talo on päättänyt sortua, se sortuu. Aloitetaan kokoaminen uudestaan. Juuri nyt en jaksa edes valittaa. 



Taidan alkaa kasaamaan tätä korttitaloani lähtemällä ravurin tekeleen kanssa lenkille ja tällä kertaa se hilsepallo ei pääse kulkemaan puolitehoilla. Se on muuten taas ilmoitettu starttiin. Saas nähdä mitä tuleman pitää. Itse en usko edellisen hiitti reissun perusteella että se rahaa tuo seuraavastakaan startistaan mutta jos sijoitus paranisi niin se riittää mulle. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Millä mun jaloista täydelliset.

Kaikkea sitä nainen tarvitseekin

Lomalla