Hemmetti meni ravihommat pieleen

 Niin siinä sitten kävi että kauan odottamamme oman hevosemme ensimmäinen lähtö tuli ja meni. Odotimme lähdöltä paljon vaikka lähtöpaikka oli huono mutta jämärahoille hevosen olisi mielestämme pitänyt tulla. Kotona se oli tehnyt ihan mielettömiä suorituksia hiitti reissuilla viime aikoina ja niihin pohjasimme odotukset eli emme ehkä eläneet ihan päät pilvissä. Kymmenes sija tuli startista ja onhan se aivan valtavan kokoinen pettymys mutta aina ei vi saada edes niitä jämärahoja. 

Vaikka pettymys sijoitukseen on aivan norsun kokoinen, on siinä paljon hyvää. Hevonen roikkui urheasti porukassa mukana vaikka hapot selvästi alkoi painaa puolessa välissä, se ei laukannut edes väsymystään, käyttäytyi hyvin radalla ja sillä näyttää olevan kaikki hyvin nyt muutama päivä startin jälkeenkin. 

Hevonen hierotaan ennen seuraavaa starttia ja muuten sillä treenaillaan kotona samaan malliin kuin ennenkin. 

Ennen kuin seuraavaa starttia alan jännittämään ja odottamaan lähitulevaisuudessa koittavaksi niin aloitan juhannuksen vieton. Koronasta johtuen emme tällä kertaa tapaa sukulaisia juhannuksena ja näin ollen olemme miehen kanssa kotona kaksin. Mies häipyi juoksulenkille helteessä (hullu mikä hullu) ja minä ajattelin kaatua aurinkotuoliini lojumaan kasvonaamion ja hyvän dekkarin kanssa. Tähän saakka olen pitänyt paljon lukemastani Nesbon dekkarista ja vihjeitä murhaajistakin alkaa varmaan kohta tulemaan enemmänkin. Olen päässyt kirjassa kohtaan, jossa polisii löytyy paloiteltuna roskiksesta. 

Hyvää juhannusta itse kullekin.