Viikonloppu

Viikonloppu tuli ja meni. Mies oli lauantain kouluttamassa itseään tyhmempiä ja minä vietin melkein itsekseni koko lauantain. Lauantaina arkisten eläinten hoito velvollisuuksien lisäksi tapasin siskoani. Siskoa ja miksei hänen miehensäkin elämää hiertää kaiken tietävät "kokemusasiantuntijat" jotka kertovat (pyyteettömästi) miten siskoni miehen pitäisi toipua vaativasta leikkauksesta. Tieto jota nyt auliisti jaetaan, on kertojien omasta elämästä mutta ei vahingossakaan samasta leikkauksesta. Ohjeet on tasoa makoile nyt kolme viikkoa ja lähde sen jälkeen juoksulenkille. Ei pidä itseään rasittaa mutta sitten kun alat taas urheilemaan niin pitää sitten heti palata tasolle joka oli ennen leikkausta. Noilla ohjeilla ei ole mitään tekoa järjen kanssa. Ymmärrän oikein hyvin miksi tuollaisen "ohjeistuksen" kuunteleminen ottaa hermoon. Siskon miehellä on ihan selkeät ohjeet miten edetä kuntoutumisen kanssa. Siskoa on aina kiva tavata ja erityisen kivaa se on hyvän burgerin ääressä. 

Ennen kuin miehen kotiin hain asemalta lauantai iltana niin kerkesi hetken nauttimaan omasta seurastani, kirjasta ja kasvonaamiosta. 

Sunnuntaina päätimme miehen kanssa tehdä pitkän monen tunnin kävely lenkin koiran kanssa mutta mun lenkki jäi lyhyeen. Selkäni heittäytyi niin jumalattoman kipeäksi että kotiin pääsykin oli taiteilun takana. Mä olisin halunnut syksyiseen metsää mutta aina ei vaan voi voittaa. Selkä vaivaa edelleen ja olen sen takia herännyt tänä aamuna jo kolmelta. Yritän viettää tehokkaan työpäivän tänään selästä huolimatta.