Arkista aherrusta.

 Eilisessä syysmyrskyssä tuli sitten aloitettua vihdoin ja viimein viinimarjojen keruu. Tämä on asia joka jää joka hemmetin vuosi viime tinkaan. Toki tänä vuona syy on ollut ihan puhtaasti oma hankala elämäntilanne ja tilanne jossa olemme yrittäneet parhaamme mukaan tukea siskoani ja hänen miestään erittäin ikävässä tilanteessa johon he itse eivät ole itseään saattaneet. 

Kaikkein paras tapa jaksaa arjessa olisi lakata murehtimasta muiden ongelmia ja keskittyä vain omiin ongelmiin mutta mihin ihminen läheisiään tarvitsisi jos ei huolien jakamiseen? 

Viinimarjoja tulee tänäkin vuonna tuhoton määrää ja taas saa miettiä että mitähän hemmettiä niille tekee. Lopputulos on se että ne päätyy tänäkin vuonna mehuksi ja pakastukseen. Kyllä ne kummasti vuodessa kuluu mehu hyllyltä ja pakkasesta. Toki ystäville ja sukulaisille noita marjoja tarjotaan haettavaksi mutta tuntuu siltä että viinimarjoista on tänäkin vuonna ylitarjontaa. 

Voi kun oppisi ennen eläkeikää tekemään pakolliset kotityöt ajoissa! 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Millä mun jaloista täydelliset.

Kuva
Mun jalat on kuivat koppurat joihin ei rasvat uppoa vaan jää siihen ihon pinnalle tahmaamaan sukat. Ennen olen käynyt jalkahoitajalla mutta vaki hoitajani lopetti ja nyt ajattelin siirtää jalkojen kuorimis vastuun itselleni. Toimivan tuotteen löytäminen on näköjään vaikeaa. Kocostarin sukat otin käyttöön koska luin näistä eräästä blogista ja näitä kehuttiin. No ei toiminut valitettavasti mulle. Nämä alkoi kuorimaan nopeasti ihoa muualta paitsi kaikkein kuivimmista kohdista. Teho loppui ensimmäisen suihkukäynnin jälkeen. Näiden piti kuoria 14vrk mutta näin ei ollut. Ei kai voida olettaa että ihminen ei käy kahteen viikkoon suihkussa jotta kuorinnan teho ei lakkaisi.  Naturelin sukat ostin Kocostar pettymyksen jälkeen. Nämä kuori paremmin myös niitä kaikkein kuivimpia kohtia mutta näistäkin sukista loppui teho jotenkin kesken. Näissä kuoriutumisaika oli 7vrk ja se ei kadonnut edes suihkussa käymisen jälkeen. Periaatteessa voisin ostaa nämä uudelleenkin ns jalkojen kunnon ylläpitoon kunha
Lue lisää

Juhannus

Kuva
 Niin se juhannus meni vähän vähemmän levollisissa tunnelmissa. Ensiksi käytiin jahtaamassa pikkuserkulta karkuun päässyttä ravurinpoikasta. No onni onnettomuudessa pikkuravuri on kotona ja naarmuitta vammat on jahtaajien sieluissa  Kotona juhannus meni niin kuin meni. Myrsky iski ja kaatoi puita jotta ei liian rennolta rupeaisi tuntumaan. Hevonen ei viitsinyt hiitillä pahemmin itseään rasittaa, grillistä loppui kaasu, kokiksen kaveriksi ei oltu muistettu jäitä tulemaan jne. Joku voisi tässä kohtaa todeta että kun mikään arkinen pikku aisa ei saa pipoa kiristymään vaarallisesti niin sitten on saavuttanut elämisen keveyden. Itse asiassa en allekirjoita tuota väitettä. Kiire olisi ollut tehdä yhtä sun toista ja pipakin uhkasi kiristyä viimeistään siinä kohtaa kun hevoshierojan kotteroa työnnettiin pihasta pois mutta kun kortti talo on päättänyt sortua, se sortuu. Aloitetaan kokoaminen uudestaan. Juuri nyt en jaksa edes valittaa.  Taidan alkaa kasaamaan tätä korttitaloani lähtemällä ravur
Lue lisää

Raveissa on tunnelmaa

Kuva
 Kävimme Riihimäen ravien kauden avauksessa. Rajoitusten vuoksi tapahtumaan oli myynnissä vain illalliskortteja, jotka sisälsivät makkaran, letun ja limsan taikka alkoholijuoman. Kortit jaettiin kun mentiin porteista etukäteen ostetuilla lipuilla sisään. Auto ajatettiin katsomon päätyyn. Heti kun pääsin apukuskin paikalta pois, oli automme perään kolahtaa toinen auto. Sisäistin siinä samalla, miksi apukuskinpaikkaa kutsutaan pelkääjän paikaksi. Painuimme katsomo rakennukseen ja meidät ohjattiin paikkaan istumaan, jossa pyörimme kuin hyrrät nähdäksemme lähdöt kunnolla.  Ojensimme "tarjoilijalle" lettu, makkara ja juoma liput ja pyysimme kummallekin tuomaan colan tai siis pepsin kun se kerta vaihtoehto oli. Ei alkanut kuulua makkaraa, ei lettua eikä juomia. Mies pysäytti "tarjoilijan" ja kysyi että missähän mahtaa makkarat, letut ja juomat viipyä. Vastaus oli sori, ne unohtui. No eihän se mitään kyllähän unohduksia sattuu ja tarjoilija tytöt vaikuttivat kovin nuorilta
Lue lisää